Se o tänäpe sit nii enerkine, nii enerkine! Tää meijän Susu nimittäi. Harvinaise aktiivine ollu täsä jo mont tunttii. Tunkemas kaikkii kaappeihi, mitä avataa ja on sit hämmästyny, ku ei päästet sisäl. Sinne ku jäis, ni joutui sit pitkään olemaha... Roikkuu ovenkahvois, et sais pojan huanee ovee, vessanovee, eteisen ovee auk. Hyppii hyllyil, mihi tiätää, ettei olis menemist, tunkee koloihi, yrittää ussuttaa koirii juaksemaa perähä. Sit välil istutaa ku patsas, ku miätitää, et mitä sit seuraavaks...

1317446.jpg

Seuraavaks ol laatikontappo vuaros, otin siit vireonki, mut ei juutuuppi suastunu sitäkää lataamaha, ni omiin tiarostoihi vaa jäi. Silppuu tul, ku palaset lenteliväv vaa. Sikku siihe kyllästyttii, siirryttii mun paperiroskiksehe. Siäl rapis kivast ja ol pikkase suajaski. Harmi vaa, ettei kukkaa tullu viärest ohitte, ni ei saanu hyäkät kenenkää kimppuhu.

No, otin sit piänen temppuhetken Susun kans ja tassuu tul noppeest, maatamenoo ei ny tehty, ku ol tosa raapimispuum pääl, ja siin ov vähä vähä tilaa. Ja ku hiukkase oltii harjoteltu, ol siin sit kolme parii silmii killittämäs viäres, et kosk o muv vuaro. =o)