Se o suurin osa päiväst menny puhelimes tänäpe. Iha aamust aikasest saak. Silti tuntuu, et o ollu pääosin kiva päivä. Kivoi puheluit, ei mittää ikävii, ei sinne päinkää!


Muute erelles on keske se, mihi kursseil mentäis, jos mennää, Tairekurssin lisäks. Passiasiakki roikkuva, mut niin ne ny tekevä ens viikkoho asti. Vet on tullu, välil enempi ku vähä, ja kovi o ollu harmaa päivä. Takkaa polttelin pikkase iltpäiväl ja se lämpeski iha yllättävän nopeest. Ny ojjo vähä liianki lämmint yläkerras. Ei tarvi ainaskaa viäl miättii pattereitte käyttööottoo. Kunha ny enste pitäs tul sellaset yälämpötilat, et otetaa peitot pussilakanoitte sisäl lämmitykseks.

Siit tul aasinsiltan miälehe, et kellarioven ettee pitäs pistää suaja, ettei iha suara pakkane puhaltele talvee läpitte tual olohuanee alakerras, mut ehkäpä sen täsä viäl ehtii. Taitaa myäs terassin kaiteitte maalaus jäär, ku kelit om mitä o.

Juha Tapion kappaleit täsä kuuntelin samal, ku vastailin sähköposteihi ja jotenki niist kappaleist iski hirmune isännän ikävä pääl yhtäkkii. Voi, ku nyy sais tuntee toisen lämmön, syräme sykkeen ja pikkusänkise leuan... Vois käpertyy toisen kainaloho ja unohtaa kaik muut asiat vähäks aikkaa. Mut pakko se vaa o orottaa...