Rauhallisen alkanu aamu muuttu melkosen hättäseks yhtäkkii. Poika men tavallist myähemmi tänäpe opinahjohos ja kaffetelles sit jutelttii koulust ja muust menost, et sit olen illal kartal, ku o vanhempainilta. Siin sit humpsaht aikaa nii, et lopult häl tul jo kamala hoppu. Nykysi ku ei bussit enää suastu pysähtymähä täsä tiäv viäres missää muual, ku niil merkityil paikoil. Näit pysäkkikepukoit o sit ilmestyny vähä sin ja tän, hassuihi paikkoihi (keskel yht risteyst esimerkiks) ja ei oltais niitäkää huamattu, jollei yks kuski olis pojal sanonu, et se pysährys ol viimine, ku hän suastu hänet kyytihi ottamaa pysäki ulkopualel. Koirie kans ollaa kuljettu kyl tiät ees ja taas, mut nii huamaamattomii nämä "pysäkit" ova, ettei ol osunu silmähä ennenku vartavaste rupes niit kattomaa. Noh, tänäpe sit toine juaks toho lähimmäisel pysäkil, mihi ov varmaste joku pual kilsaa matkaa meilt, ja ol omie sanojes mukaa kymmene metrim pääs siit, ku bussi pörhäls ohitte. Ol kyl vilkuttanu, et haluu mukkaa, mukku "ei ollu pysäkil"... Oikkee vaa "hyvää" asiakaspalveluu taas.

Äiti soitti ja meinas, et tulee käymähä jossaikohti päiväl ja ku meil ei ol mittää tarjottavaa, ku ei ostettu sellassii kaupast, rupesin sit toist omenapiirakkaa leipomaa. Olin just alkamas vatkat kanammunii, ku poika ryykäs kiukkusen takasi sisäl, et nyy tul sit taas tunnin orottelu, kele. Mää sit meinasin, et jos kummiski heitän hänet nyssit tän kerra Raisioho, et pääsee normaalil autol jatkamaa matkaas koulul. Alkaa ottaa pattihi näät bussikuskit. Vainion Autol lähtee kyl palautet asiast. Vaiks poika tiätty onku myrskym merkki mustine vaatteines ja tukkines, ni maksava asiakas hänki silti o. Eikä se takuul oo herkkuu uhrat melkkest joka päivä (viikolloppui siis lukuunottamat) sitä melkkee neljää tuntii koulumatkoihi - ja siv viäl ku kuskikki vittuileva ja suarastaa kusettava toist mennen tulle. Pinna alkaa palaa. Jos sattuis kerra joku häikkä, ni sev viäl ymmärtää, ihmissiihä kuskikki ova, mukku tuntuu, et näit sattumuksii alkaa olemaa joka päiväl jottai. Ärg!

Jätin sit leipomiset siihe, nappasin kassin ja auton avaimet ja menttii krapaamaa auton ikkunoit jääst. Ja sit tiätty oltii kaikkeist pahimmas kasitiän ruuhkas liikentees, et meinattii myähästyy siit jatkolinkastki, mut onneks ei siltikää. Sit pörhällys takasi kottii, piirakan kimppuhu ja nym meil on sit uut piirakkaa.

1969597.jpg

Ohje o sama, mitä käytin viimekski, ku siit tul nii hyvää. Eli se löytyy täält. Kyl vaa tätä syä!

1969596.jpg

Noist siskon tuamist omenist tulee jännän punassii, ku ne kypsyvä. Tosi hauskan näkössii ja hyväm makussii!

Päivä alkaa ol puales ja tuntuu, et o sättäämises menny niim pal aikaa, et päivä olis nyv vast oikeest alkamas...