Mist kummast se tule, et äitin tartteis riittää joka paikka? Mä en ainaska voi sanno, et mua olis kukka painostanu, kukka ei ol eres koska arvostellu (no, paitti omat muksut välil, ku eivä saa toiveitas läpi), et millane mä ole äitin. Silti sitä huama välil ajattelevas, et pitäs, pitäs tai miksen, miksen... Ku aika ei riit, ei sit millä. Mut kyl mä ole iha jo meijä seurustelu alust ast ollu sil miälel, et ei ne kotityät vaa vaimol/äiril kuulu. Sainpaha kunnon kohtauksenki kerra, ku miäs sano lapsil (ku häät oli iha pikkusii tirriäisii) enne nukkumaa menoo, et "auteta äitii", ku siivosiva omii sotkui lastehuane lattialt poijes. Mites nii se o meikäläise auttamist, ku en ol ollu mukan sotkemaska? Kylhä siin mummiälest isä ol auttamas lapsii eikä asija kuulunu mul mitenkkä. Mut ei ol toiste enää menny sitä - äänes ainaska - sanoma.
No, kyl se täs huushollis varmaste mä kaikkeist eniten talousasijoit hoitele, ku mul taita ol se kaikkeist tiukin siisteyskäsitys. Mut emmää silti koko aik kulje imuri ja rätti käres. Koirat ja kissat taitava hoitaa sekä pölytykse et niitte keräämise sohvie alt ja takka, ku tuova turkissas ne mun ulottuvil. Ny huoma ainaski kui pal sitä pöly oikke onka ku Kissin juaksuaja takii ei oo mattoikaa lattioil. Kaik karvapöly tuntuu pyärivä nurkis. Matto o oikkeest aikas hyvä pölykerääjä. Juu, mut kyl nää muksutki sit toisina intoutuva senttä - ainaski välil omat huaneet siivoomaa. Imuriiki ossava käyttä, vaiks vapaaehtosest eivä oikke tahrokka saara aikaseks. Eikä kumpikaa ol koska mul sanonu, et se olis mun homma. Niinku se ei olekka.
Juu, mut silti mä välil miäti, et olis se kiva ku torppa olis ain puhras ja siisti, ei olis pölyhiukkastaka missä ja akkunoistki näkyis läpi (eikä niit kissoje nenie jälkki vaa), tavarat olis ain paikallas, pyykkikori olis ain tyhjä ja jaksais sit viäl osallistu kaikellaissi koulu iltamenoihi ja aktiviteetteihi. Nii, ja sit ne surullisekuuluisat ruallaitot ja leipomise, ku niitäki äiteen pitäs ehtii tekemää. Must vaa ei oo siihe hommaa. Ja sitäpaitti miäs tykkää kokkauksest, ni miks tarttis sellast sit väkisi eres tehrä, mitä inhoo yli kaike? Ei siit "kauniist" elämäst yksinkertasest tulis mittä. Mä olisi hermoraunio jo viiko puurtamise jälkke, siin tilas must ei ainaska olis perheel mittä iloo.
Ja toisaalt, se o ollut hiano huamat, et ku ei ol nii tää palvelu pelannu, ku muksut oliva piäniki, ni ova tosi fiksui, oma-aloitteisii ja osaava iha hirmust asioit itekki jo. Taitava molemma ol paljo paremppi kokkaama jo ny, ku mitä mää ole, ova sinut kaikkie laitteitteki kans, tiätävä, mitä kaupast kannatta osta ja siivoova jopa vessaa ku sen aika o. Ei ainaska heis tul niit paljopuhuttui uusavuttomii. Ja silti ei heirä ol tarvinu kaikkee tehrä yksin, ku ain siin o ollu apun mää ite tai sit iskä. Ja kaikkeist kivoint o ne hetket, ku koko perhe puurtaa jonku asija ette yhres - vaiks meitti köökki o mahrottoma pikkune, ni ollaa silti onnistuttu tässäki.
Kommentit