Jostai kumman syyst tul viimeöine uni yhtäkkii miälehe. Se ol kyl nii eriskummalline, etten sellast ol pitkää aikaa nähnykkää.
Uni alko siit (sem mitä muistan ainaki), ku olin ajamas moottoripyäräl sisko takatarakal jostai kotti. Miätin unessaki, et mis me ollaa, ku en tiär yhtää, mihim pitäs ajaa. Moottoripyärän ääni ol nii kova, etten eres yrittäny ruvet huutamaha siskol, josko hän tiätäis. Ei näkyny eres tiävviittoi eikä katukylttei, eikä mittää missää. En tunnistanu paikkoi laikka ja päätin sit isomppaa virtaa seurat ja kääntysin vasemmal, mihi ol paljo muitki menijöit. Se vei sellasel tiäl, mink yli men matalii siltoi ja niitte al ol jottai painavaa verkkoo, et jos ol liia korkkia auto, ni ossaa peruuttaa poijes ennenku kolahtaa. Muut tuntus menevä iha sujuvast näitte alt, mut meil ol moottoripyäräm pääl sevverti korkkial päät, et ajon tosi hiljaa siltoje alt, et siskoki huamas väistää, muute olisis pää kolahtanu petonihi.
Pysähryttii sit vähäm matkam pääs kaupas ja siäl mä jotenki tajusi, et se ol unt. Sanosi siskollekki, et ny voitas tehr jottai repäsevämppä, ku kert unes ollaa. Pyärisi siin ympäri ja kattosi joka paikkaha. Värit näkys, nipistys tuntu, pysty kattomaa kaukasuutehe ja ylhäälki ol niit kaupan ilmastointiputkii ja palkkei, niinku oikeestikki. Hän katto mua vaa, niinku mä olisisi hulluks tullu, eikä sanonu mittää. Ostettii parit dvd:t ja karkkii ja mää sit taas kassal, et "onks tää nyssit jottai repäsevää", ku hän makso ne siin. Et, "hei! Eksä ny ymmär! Tää on unt!" Vastas vaa, et "joo, joo. Jatketaa matkaa, ku meijäm pitäs ehtii sin synttäreil". Aha. Ei mul ollu aavistustakaa, et sellane ol ohjelmas, mut iha lookiselt kuullosti kyl. Ja sit en enää tajunnukkaa, et se ol unt.
Siit sit jatkettii pyäräl, mut ny moottoripyärä ol muuttunu punaseks polkupyäräks. Eikä siim mittää kummallist tuntunu oleva. Poljin jokusem matkaa, ni vastaha tul nii matala silta, mink alt olis pitäny men, et pyärä ei siit mahtunu, olis pitäny tanko taittaa vinoho. Ei lähretty sitä tekemähä, vaa laitettii pyärä toiste pyärie joukkoho sillav viärel. Ihmeteltti kyl, et miks näi kehnoi reittei o tehty. Meijä pit oikeest ryämii sen sillan alt, et päästii toisel pualel. Nym meil ei sit ollu kulkupelii enää ja sitä siin äänee ihmeteltti, ni yks naine sit tul siihe ja meinas, et hänel o yks kahre henke linkkalippu, mikä menee sinä päivän vanhaks, eikä hän sitä pysty käyttämähä, halutaanks me se? Tottaha me sit se miälelläs vastaanotettii ja ku ruvettii kattomaa, misä pysäkkei olis, ni huamattii, et me ollaa melkkest siin synttäripaikal jo. Tuttui ihmissii vilisemäl vähäm matkam pääs. Mä siin sit yriti kattoo, et mite ollaa tähä paikkaha tultu, et osaisin sit takasi pyäräl seuraavan päivän, mut ny mä en löytäny koko pyärää enää lainkka. Siäl ol vaa jottain pyärän osii. Etuosaa yhrest pyäräst ja takaosaa toisest. Eikä siinäkää tuntunu oleva mittää ihmeellist. Viäläkää mul ei ollu hajuakaa eres siit, mil paikkakunnal me oltti.
Käveltti sit ettippäi ja huamattii, et me oltti jonku kaupam pihal. Sinne ol tuatu pöytti ja tualei ja tarjottavat käytti hakemas kaupan yhteyres toises kulmas olevast piänest kahvilast. Sisko vei lahjan, eli ne dvd:t ja karkit juhlakalul ja siin mä taas ihmettelemähä, et on tää kummalline uni. En millää nähny, kuka tää päivänsankari ol, vaiks hän seisos iha mun eres. Oli niinku koko ihmine olis sutattu tunnistamattomaks. En kuitenkaa kehrannu siin sitä asiaa kummastel äänee, mut kuha vähäm matkam päähä päästii, ni kysyin siskolt, et "kenen synttäreil me oikke ollaa?" Ja täsäkohtaa en enää tajunnu, et ollaa unes. Tiätty hän katto taas mua ku hoo-moilane, ku just tultti sankarin luat, mut sano sit, et me ollaa "plhgpokjg" synttäreil - siis jottai häiriöö taas tos nimen kohral, etten siit saanu selvil, kenest ol kysymys. En kysyny uurestas.
Meinattii sit, et käyrää meki hakemas jottai syätävää ja juatavaa ja mennää jonnekki istumaha. Samal ku astusin siit kahvilan ovest sisäl, mä olinki jossai lääkäril ja sisko ol poijes. Siälki ol paljo tuttui ja kuulumissii sit vaihrettii, ku istuttii ja vuaroomme orotettii - ja heki puhusiva niist synttäreist, mikkä ol menos siin ulkon. Yks kaveri sit kysy, et jos mää voisisi käyr hänen kans vessas, ku hän ei yksi uskal ja tiätty mä sit lupautusim mukkaa. Ekaks ei meinattu millää löytää koko veskii, mut lopult sit seki löyty, mut siit puuttu ovi ja siin ei siis ollu mittää näkösuajaa käytäväl. Kaveri meinas, et hänel o nii kova hätä, et pakko om men silti. Jos mää vaa sit oon siin ovel ja yritäm peittää, mitä peitettävis o. Ainaskaa sin ei kettää tul yhtaikkaa, ku mä olen ovel. No, hän hoiti asias, mut sikku hän veti vessan, siält ruiskus kylmää vet iha suaranas kattoho ja sitäkaut myäs kaverin ja mum pääl ja osa viäl käytävällekki. Me juasti vähäm matkam päähä kiirust ja oltti iha märkki. Kukkaa muu ei näyttäny kyl välittävä tapauksest yhtää mittä.
Olin just kävelemäs vastaanottoo kohti, ku mä rupesi tuntemaa, et käsis ja päänahas tapahtuu jottai. Kokeilin sit päät ja siäl ol isoi haavaumii, mikkä vuativa märkkää. Samate käsis. Ei kyl sattunu lainkka. Mä sit yriti kattoo kaverii, et mite hänel kävi, mut emmää löytäny hänt enää mistää siit lähelt. Jatkon matkaa ettippiäi ja sit siin vastaanotos nyrpee naine sanos mul, et "ette sit huamannu, et se vessa ei ol toiminnas!?"
Heräsin siihe ja ensmätteks pit kokeil päät ja kattoo käret... Erilaissii ihottumii ja iho-onkelmii kyl o aikanas ollu ja jonkinnäkössii viäläki, mut ne saa pirettyy oikeel hoirol kuris. Jäi vähä ihmeelline tunnelma tost unest, mut sain silti viäl uurestas nukuttuu. Taisin jottai untki nähr, mutten muist kyl mitä. Kyl tää jo vähäks aikkaa riittääki. =o)
Kommentit