Ai-jai ihanaa! Kyösti jäiki meil nyy het koeajal, et katotaa, mite lähtee menemähä. Kissojenki kans ja sillee. Ihana otus on kyl! =o) Meil sattu olemaa sitä ruakaaki, mitä Kyösti syä.

Reffattii enste koulum pihal, et ol kaikil koiril pualueeton maaperä, eikä mittää omistuskiistoi.

Mimihä tapas mukaa hyväksy uure kaverin iha tost vaa, mut Kissim pit vähä ärist ja komentaakki. Hianost Kyösti kuitenski sit ain ärinöist toipu ja uurestas läht tuttavuut tekemähä.

Sit tultti kotti ja Susu oliki ovevviäres Kyöstii vastas nojatualis, mut ei tainnu koira viäl toist siin eres huamat. Reippaast men tutustumaha taloho ja uussii paikkoihi. Mustis tul sit rappussii ihmettelemähä, ku häne väreis joku alakerras tepsutti. Tarkkan ku porkkana, kovast kiinnost, mut ei sen lähemppä tuttavuut viäl tehneet. Ny ainaski kissat tiätävä, et uus karvatassu o talos. Ei pääse yllättämähä.

Sisäl meno ol kans melkost vipellyst, vaikkei mittää riahumist senttä. Ärhentelyyki vähemmä jo, ku oliva tullu enemp tutuiks. Hiano kolmikko o - kuvii vaa o vaikkia saar. =oP

Sikku oma ihmine ol lähteny, Kyösti kipas enste meijä isännä sykkyy, ja sit siirty poja sylii. Siin ol hyvä ol. Vähä aikkaaki tykkäs siin rauhottuu.

Ku miähet lähtivä jatkamaa puuhias ulos, Kyösti siirty tytön sykkyy ovev viärehe ja tarkkan seuras, mitä terassil tapahtu - no, eihä siäl mittää, ku ei siäl kettää ollukkaa. Ihanat korvat, eikö? =oD

Ku tuttu auto ol pihalt lähteny, lährettii mekki sit lenkil. Tyttö tul mukkaha ja otettii vähä kuvii. Valla kauniist Kyösti kulkee fleksis, ei haahuil eikä verä. Hyvi hantlaantuu kolmen koiran kerral kuljettamine yhrel kärel. Toist kät tarvitaa sit siinkohtaa, ku narut menevä limittäi ja lomittai.

Siis kertakaikkise ihana otus, evvoi sitä muute kuvail. Meil nää kaks räkyttää välil keskenäs, ku muka kuuleva jottai ulkko, ni Kyösti vaa vähä päätäs kallistelee ja kummastelee moist puuhaa. Katotaa, kosk hänki sit lähtee räyskyhy mukkaa - tai sit ei. Sylikoira o ainaski - niinku meijä muutki koiruuret! =o)

Mää ole sit onnelline! En aamul herätessäni viäl voinu ajatellakkaa, et näi hyvi kävis. Enkä usko, et tuast Kyöstist enää luavutaa - nii et, Markku, varauru siihe sit iha oikkiast! =o) Ei Kyöstin perää tartte itkee, saatte tul käymähä ain, ku silt tuntuu!