No, ei mittää hirveet, mut tual vähä kauempan peltoje toisel pualel asusteleva naapuri o laittanu oikkee kunno prasu palamaha pellorreunal ja koirat iha hullun sit sitä haisteliva ja kummasteliva. En tiär mitä polttiva, mut iha oikke kunno tulel palo. Kulettii tiätty enste sit simmosee suunttaha viäl, et nokka vei ku huamaamat keskemmäl tiät. Sain käytännös koko aik muistutel, et mis se reuna oikke menikää.

Sikku päästii vähäm matkan päähä, kuulus ojenpenkalt rapinaa ja urinaa. Aattelin, et siäl oj jonku kissa ja sanosisi koiril vaa, et "ohi" ja mentti ettippäi. Ei siin sit mittä. Siinkohtaa kaikkie karvakerie nenät ol sit toiseen suuntaan, ku vähä aikka sit. Mut unohtiva taas, ku ettippäi päästii, sekä prasun, et rapinat. Sit kuljettiinki taas nätist jonos ja häräkki malttoiva tehr.

Ku tultti sit takasippäi, Mimi muisti ton rapinan ja yrit kurkkii tiä yliki, et mikä siäl ol ja ku mä komensin sit reunal takasi, ni eiks siält pusikost lähteny supikoira juaksemaha mettähä iha hurjal vauhril. Koirat päräht kaik haukkumaha ja Mimi olis ollu valmis lähtemää perähä. Kissi ja Kyösti jämähtivä "asentoho" ja keskittysiväv vaa haukkumaha moist otust. Eikä sitä oikeest kamalan kauaa saanukkaa kattel, ku hävis johonki mettän koloho.

No, moisen hämmästyksen jälkke sit ol kaikil koiril uurestas isompi hätäki. Siin olivan nii hassun näkösin kökkimäs kaik kolme vähä eri kohris yhtaikka... Ei olekkaa moist jännityst tullu lenkil enne vastaha.

Ja ku jatkettii matkaa, alko taas se naapurin prasu kiinnostamaha, mut nysse ol vasemmal pualel, ni askel vei enempi penkereel ku tiäl. Sitä pit viäl kaikkie etuterassiltki käyr kurkkimas, ennenku sisäl oltti tulos. Mut mepä vaa ei päästykkää siit vaa sisäl. Mä oli ollu olevinas avannu oven lukost, ku lährettii ulos, mut isäntä oliki tainnu jo avat sen (mitä ei yleensä tee), ku läht töihi ja laitonki sen sit lukkoho. Eikä mul tiätty sitä painavaa avainnippuu mukan ollu, ku lenkil lährettii. Onneks meil on ny toi terassi. Mä meinaan aukasin sen oven aikasemmi aamul, ku käväsin Kyöstin pisuttamas pihal. Siält sit päästii sisäl. Koiruuret oliva kyl ihmeissäs, ku mää kävelin terassilt terassil, et mitä tää homma nyy oikke o, mut tiätty seurasiva peräs.

Sit ruakailun jälkke ol Kissil taas kömpimine tuttuhu paikkaha unii jatkamaha.

994743.jpg

Ny voiki nähr unii sellasest otuksest, mitä ei ol ennen tullu nähtyykää. =D