Niimpal ol ihana keli tänäpe aamul lenkkii tehrä, et käyttiiki melkose kaukan. Koiril ol silti viäl enerkkiaa ja pistivä riahuks täsä pihal enne sisäl menoo. Siin tul taas miälehe kuip pal helpommaks tääki homma tulis, ku olis se aita täsä tontin ympäril. Ny ei tosa tiäv viäres oikke voi pittää koiruuksii irti ja ku ova remmeis, ni arvannette varmaste, kui solmus ne ova piäne hetkem pääst, ku menevä kaik eri suuntihi eri aikka ja sit taas yhtee suuntaa sej jälkke, ennenku taas menevä eri suuntihi...

Ja aamiaise jälkke sitä sit vissii orottiva, et olis ollu harjotusaika ja pysyivä lähistöl varmuurev vuaks. Sikku olin tovin istunu koneel, hyppäsiväkki sänkyhy nukkumaa. Eikä kauaa menny, ku unituhinaa vaa kuulus.