Nykku olisisis saanu nukkuu yän putkee iha rauhas, ei se niiv vaa onnistunukkaa. Mää näjin niimpal kauhiast kaikellaissii ihmeellissii unii. Melkest joka kert, ku mä yäl käänsin kylkkee, mää heräsin johonki kummallisee unehe. Mitä ny muistan enää:

Yhres unes mää olin Kissin kans jossai hissis, mikä ei oikkee kunnol toiminu ja mää pelkäsin sen tippuvan alas hetkel mil hyvänsä. Me olttii jostai korkeelt tulos alas ja ekaks se läht hyvi, mut sit se hirastu ja hirastu ja lopultas mä jo yriti pääst siält matkav varrelt ulos painamal alemma kerrokse nappii, mut hissi vaa jatko alasmenoo, eikä suastunu aikasemaa ovee. Painelin hälytysnappulaaki, mut sekää ei toiminu. Se ol pelottavaa! Enkä eres muist päästiinks alas ast.

Toises olin koirie kans mettäs ja koirat oliva vapain. Mä jäin pikkaseks aikaa seisomaa yhres kohtaa, ku tuntu, et päänahas oikkee möyri hirvikärpässii, ja sikku mä taas olisisi jatkanu matkaa, ei koirii näkynykkää enää missää. Mittää ei kuulunu, eikä kukkaa vastannu mun huutoihi. Jatkoin itte juaksemal ettippäi, ku nää meijä koirat yleensäkki mettis pääosin polkui pitki kulkeva, mut ei mittää liiket missää. Voi kamala, et se ol kamalaa! Enkä eres ol oikeest mettis ollu ny sej jälkkee taas, ku Kissist yhre hirvikärpäsen tosa löysin...

Simmää kolaroin auton yhres toises unes ja jourusin siält onnettomuuspaikalt kävelemää kottii, ku kukkaa ei suastunu mua ottamaa kyytii... Jossai unes mää uin hyises meres, en kyl yhtää tiär, mite mää olin sinne joutunu. Toises taas olin jossai kilpailus, mitä mää jännitin kamalaste, mutten tiär mikä kilpailu se ol. Mont muutaki unt viäl lisäks, muttemmää muist enää muutaku, et jokasest jäi vähä sellane inha tunne jäljel, ku heräsin. Vaiks onneks ne olivav vaa unii, eikä torellisuut!

1904834.jpg

Kyöstiki ol "pikkase" tahmeen tänä aamun. Ol tehny divaanin päiväpeitost just sopivan alustan ittelles ja sikku oltti lenkil toiste koirie kans menos, ni Kyösti näytti silt, et älkkää ny naurattako, ku ny o nii hyvä paikka, ettei täst kyl mihinkää vähäse aikkaa lähret. Silmät kyl aukes, mut mikkää karvakaa ei värähtäny. Siv vast, ku toisil koiril ol jo pannat kaulas ja oliva iha ulkoiluvalmiin, nous tää herra tyyliin: "noh, jos nyssit kummiski"...