Käytti mummuuki kattomas Ukis täs iltasel. Ol se kiva havait, et mummu o selväst piristyny, ku o kotti sairaalast päässy. Seuraaki o vissii ollu sopivaste ja nykki sit viätti sin sumpit ja nisut mukan, ettei häne tarvinnu meit passama ruvet. Hianost kävel rollaattori kans ja maltto sit iha istuskelki meirä kans. Aikasemmi ku hää o ain ollu se, joka seiso ja orotta et muut saa ensi ja otta itte sit jos jotta jää. Ainaha o jääny, mut ei sitä koskan tiär kui isoruakkasi meist o tullu...

Ol mukava reissu, ku ol hyvää seuraa matkalki. Iha erilaist ku jos joutus matkaa yksi pörhältämää. Ja viäl ku pääs hiano auro kyyti. Kulkiki nii tasasest ettei mittä määrä. On se vaa upeit kulkupelei maailmaha keksitty. Vähäse sai krapail auto akkunoi, ku tultti takas, ennenko mä pääsi jatkama matka rehvipaikalt, ku ol lumi sulanu jääks siihe lämpimä lasin pinnal. Ja liukastki vähä tapas noil pikkuteil ol, mut eipähä ollu hurjastelijoit näköpiiris. Kaik osas aja sillatte hianost ja varovaiseste, täyty vähä kehui antta.