Aijai, ku ihana keli taas! Eile ol enemp pilvist ja aurinko vaa välil pilkahtel siält pilvie ravoist, mut ny o iha kirkas taivas. Tehtii lenkkii tavallisest ja normaaliin suuntaha (et saaraa lopuks näppäräst lehti postilaatikost mukkaa) ja sit jossaivälis Mimi rupes pitämähä sellast "hymph, hymph" -äänt. Ei siis haukkunu, mut hymähtel jotenki hassust, vähä niinku pirätetty haukku, mut suu auk. En ekaks tajunnu, mikä sen aiheutti, ku ei mittää ihmeellist tuntunu ympäril oleva. Vähä ajam pääst hymähtely loppu ja ku tultti sit tiän toist pualt takasippäi, ni samas kohtaa Mimi sit alko saman homman taas uurestas.

Itte asias se ol sit Kyösti, ku paljast,  mikä se ihmetys oikkee ol. Iso kyyhky istu sähköjohrol, mikä men pellol piänem matkam pääs tiält. Siin se hiljaksis kattel meijä kulkemist. Kyösti tuijot sitä tarkkaa ja yrit väistääv viäl tiäm pualel, et pääsis varmaste turvallisem matkam pääst kulkemaha. Ja ihmettel tiätty sikku mää komensin takasi tiär reunal. Jälkkeppäiki viäl pit sit välil kattoo, et onha toi outo mötikkä pysyny paikoillas, eikä lähteny meit seuraamaha...

Harmi, ettei mul ollu kameraa mukan.

1487650.jpg

Koton sit ruaka ja samal kissakki saiva sit omas. Ruakailuj jälkke Susu ja Mustis menivä päivä ensmäisil päikkäreil ja oliva koht sen näkössii, et "hups, meijä tassut men solmuhu, auttakaa ny!"