Sii se sit men, et sanomalehren luvun aikan koirakki siihe ympäril kerääntysivä. Välil sylis ol Jaja, välil Kyösti, välil Mimi tai Kissi. Sit huamasiva, et siin menekki jonki aikka, ku mul ol jonos pari lehteeki, mitä en ol ehtiny lukemaha, ja rupesi niit kans samas selaamaa, nii joha rupesiva pesää tekemähä.

Mimi kaato yhre soffatyynyist ja myllers siihe ittellee sopivaa koloo. Meijä hianohelma-rinsessa!

Mut ei aikaakaa, ku Jaja siihe viärehe tul kaveriks - mää kans!

Senverti levottomaks men, et Mimin nukkumisest ei tahtonu tul mittää. Mut vähä aikkaa Jajaki siin sit aikaas viätti Mimin seuras. Sit tul varmaa kuuma ja Jaja siirty lattial.

Kissiki löhöili vähä aikkaa siin muv viärel soffal, kunnes tul kuuma ja siirty lattial. Täst kuvast oikkee näkkyy kui o hampuks, kuivaks korpuks toi turkki muuttunu, vaiks kaikellaissii vitamiinei ja öljyi syä. Ulkosest ja sisäsest pitäs ol hyvi kaik hoiros, mut sikaripunkit nyvvaa sit ottava omas... Miätinnäs onki, jos leikataan turkki poijes kokonas täs ennenku oikkee kylmä talvi tulee. Evvaa kamalan miälellän sitä tekis.

Ei menny ku vähä aikka, ku Jaja jätti soffal tilaa, ni Kyösti siihe sit pomppas Mimin viärehe. Jaja nukku iha sikkiäst lattial Kissin kans täs vaihees.

Kyösti loikoili reporankan kans, muttei raaskinu simmujas silti kiines pistää. Siil ol samas asennos, vaiks välil ol kahrel kärel kannatettava lehtee, et sain sivui vaihrettuu. Syli'kissoi' kaik tyyni.