Se ol omal kohral iha harvinaisenki rauhalline päivä tänäpe. Isäntä kyl sit ol senki erest liikkeel. Kävi hakemas listoi, silikonii, kenkälaatikoit, pakkelii, maalii, maalausvehkeit ja tiäs mitä muut viäl. Mont reissuu tek, ku ain jottai unohtu ja sit pit lopult käyr kiireel viäl ennenku kaupat menivä kii, ku muute olis seuraavaks tavaroit saanu vast maanantain. Toivotaa nyssit, et olis tarpeeks kaikkee, et päästää huame taas kunnol jatkamaa hommii.

Mää tein pikkase töit (sitä tää yrittäjän elämä, et sitä tehrää, sillonku täytyy - tai sillonku innostus iskee, ei ol nii tuntiem pääl tää homma), leikkasiv vähä lissää nurmikkoo, noukkisi varelmii, mitkä varmaste ny olivakki viimiset, kyl sevverti jo vähä tul ja ehrisim mää sit jonkuv verra lukkee kirjaaki olkkaris, ku olin käyny Kissin turkin enste läpitte. Hetihä siin sit ol Mimi sykys ja Susuki kävi kääntymäs. Ol niim paksu kirja, et jourusin sen kans nojaamaa Susuhu sevverti, et tää siirty lopultas sit pikkase sivuhu.

Kuistil tul listotettuu ja reunuksii laitettuu näteiks, mut osa puuttuu viäl. Ei into enää riittäny illal ruvet tekemähä siäl kopis hommii. Pilvii o alkanu kertymähä taivaal, josko nyssit yäl sare alkais. Luanto onki jo pitkän aikaa huutanu vet. Ukkost en kyl kaipais, mut ei noit pilvet silt ny näytäkkää.

Tähä ku koneel taas tulin, ni sain sit Kissin ja Kyöstin jalkojev viärel, Mimin sänkyn jalkopäähä, tähä iha ulottuvil, ja kissat toisias halimaha kans sänkym pääl. Mikäs sen mukavemppaa!?!