Men se eiline päivä sit jotenki vauhril, ettei ehtiny kirjottelema paljo mittä. Mä laito ny jokuse mukula (inkarvilleaa ja kärsimyskukkaa) piänemppi kukkapenkkeihi pihal.

Kamala lunssa o päälläns ja pistä pää iha höhhöks. Nokka vuata ja kurkku kutitta, mut ei ol kuumet onneks, ni viäl jottai jaksaa touhut. Lisäks laito tota kärsimyskukkat sit muutamii pötkylöit ton tiävarre kaivorenkaaseenki, josko se siin suastus kasvamaha. Siihen ollaa yritetty saara kasvama vaiks mitä, mut o nii tuuline paik, et kaik näyttävä vaa kitutteleva. Meinasi siihe ympäril sit laitta vähäse jottai maariankello siämenei, jos ne sit vähä pursuisiva (ainaski mun silmis onny sellane kuva) siit renkaast vähä yliki sit...

Meijä lupiinipelto jää remonti al, ni mä meinasi, jos mä siält kävisi kaivamas niimpal kasvamaha lähtenei alkui, ku vaa jaksa ja siirrän ne johonki turvaha vähäks aikka. Tää mun vähäks aikka vaa tahtoo sit kyl ol lopullisest, ku mä en ol oikke kasvie siirtelijä luanne. Ku kasvi o kerra laitettu kasvamaha, se sit siin saa kasvat ain. Ny o poikkeus, ku mä nii näist lupiineist tykkä ja näyttää silt, et ne kaik menetetä, jollei jottai asial tehr. Se inspiraatio ja enerkia pitäs nyvvaa löyttä sitä varte!