Aamu valkeni ilosest vaalean ja valosempan ku aikasemmi. O satanu yäl lunt. Jottai viis senttii siäl sitä talvist kauneusainet sit tasasest om meijänki pihal. Jossai paikois hippase enemmänki.

Iha enste mä päästi Kyöstin pikapissil ja itte yäpukusillani vaa seisosi over ravos, et ol vähä lämpimämppä. Sanosisi Kyöstil vaa, et "käyp ÄKKII puskav viäres pisul". Hää suuntas het kiireest mu ison puise kynttilälyhryv viärehe ja just ehtisi sanomaha, ettei siihe, ku jalka läht nousemaha. Tottel onneks kuitenski ja men sit terassilt alas ja ruusupuskav viärehe lopult hätäs tek. Iha hassu! Ei kyl tuntunu oleva millänsäkkää lumest.

Kuva o otettu näi aamusel tänäpe, oliskoha jottai aavistukse kahreksam pinttaha. Paljo ov valosemppa mitä täsä vähä aikka, vaiks aavistus sitä lunt viäl ol jäljel siit viimisest ripottelustki.

Nii sitä erellises postaukses valitin tilapulaa. Ni uskokaa tai älkää: mä en löytäny meijän lumikolaa mistää! Ei ollu liiterin seinustal, mis oon sen tos aikasemmi nähny. Ei ollu liiteris sisäl, ei autotallis (tai sit se o siäl kaikkie kamoje takan, mihi ei pääse ees käsiks), ei talon nurkal, ei takapihal... Juup! Näi meil. Lappion kans sit vähä putsasin terassii ja rappui, mut muu piha sit vaa saa ol just sellane ku o - loskaa tiaros, ja paljo, jos lämpötila täst nousemaha lähtee...