Pikkupakkane ja aurinko, lunt maas ja koirat. Siit yhtälön sitte lenkki mettäs. Otin kameranki mukkaa, ku ajattelin, josko siält vois saar jottai kivoi luantokuviiki. Vähäse ol hankalaa pirel kameraa, ku yhres käres ol kolmet narut.
Kyösti men alkumatkaa perämpitäjän. Olis tykänny vaa asfaltil köpötel, ku se ol jo sulan.
Innostu sit kummiski muitte mukan erillaissi hajui tutkimaha. Niit täsä vilkkaast muittenki koirie kans käytetyl polul oliki vaiks kui ja paljo.
Sit välil taas perinteisest jonos kulkemist. Ihana keli kyl, ei tarttunu lumikaa turkkihi kii, sevverti o ollu pakkast, et ol kova kuari pinnal. Kissi välil kulki lumen pääl nii, ettei uponnukkaa lainkka. Mimi ja Kyösti taas ova nii tikkujalkassi, ettei hanki kantanu. Polkuu pitki ol hyvä kipitel.
Pualukav varret siält jo lumen alt pilkistelivä ja Kyösti siäl tiätty haistelemas, et ketäs siäl o käyny aikasemmi.
Kissi tarkkan, ku jottai äänt kuulu siält kauemppa mettäst. Me tehtii vaa lyhyt lenkki, ku en uskal Mimin silmän takii viäläkää mittää isomppii tehr. Siks en ny täsä teitte viäres päästäny koirii vapaakskaa.
Aurinkol lämmittämäl pualel ei enää ol paljoo mittää lunt jäljel. Äkkii se vaa siit lähtee, ku niiksee o. Sit oltiinki jo tiäl ja kotimatkal. Sit kelpas taas loikoil vähäse aikka...
Kommentit