Huamasin täs, et jotenki toi Jokelan koulun tapaus kyl kolahti nii, et ei oikke ajatukset pysy kasas. Oma postauski osanotost tul tehtyy ilma murret kokonas, ku halus vaa ol tunnelmas mukan. Jottai postausaiheitki o välil tullu, mut ain ku avasi oman plokin ja näin ton erellisen postauksen, ni kaik asiat häipy sen siliän tiän jonnekki, mist niit ei enää kii saanu.

1046267.jpg

Kynttilä on palanu kuurest ast keittiön ikkunal menehtyneire muistol. Polttaisin muualki, jos olis turvallissii ikkunoi. Lyhrys sitävarte, ettei kissat polt ittiäs. Meil ei ain sammutet kynttilöi, ku itte lähretää huaneest - täytyy ny tunnustaa tällane asia. Silti koitetaa ol turvallisest liikentees, ettei ol mittää leimahtavaa lähel.

En ol uskaltanu antaa itteni viäl oikeest tarkemmi pohtii koko tapaust, ku onniimpal kaikkee, mikä pittää hoitaa. Tunnen itteni, et jos lähren tätä itkemähä, ni itkust ei het loppuu tulekkaa. Epäreilult tuntuu kuitenki, tosi surullist. Mut maailmaha ei ol reilu paikka, se kyl tiäretää.

Koitetaa silti jokane tahollast tehr täst pallost paremp paikka olla ja elää!