Em malta ol laittamat postaust, ku sain ystävält aamul suru-uutisen. Ol poikas koira hypänny pupum peräs piha-aira ylitte ja joutunu sit auton yliajamaks. Niim pahaste lonkka vaurioitu, ettei ollu enää mittää muut tehtävis, ku antaa koiral rauha ja mahrollisimma kivuton loppu.


Nää ova ain nii pysähryttävii asioit ittel, ku nämä lemmikit ova nii hirmu tärkkiöi elämäs. Se oman kullannupun kärsimyksen kattomine sivust, ku ei ossaa mittää tehr toist auttaaksee, o iha kamalan tukahruttavaa ja satuttavaa. Ei voi ku lähettää lämpimät voimahalit Unkul ja koiraenkelin perheel!