Ei mennykkää iha niinku ajatelttii tää loppuiltapäivä. Kisoist (erelline postaus) tulttuu syättii pojan tekemää jauhelihakastiket ja makaroonii, ja sit rupesin valmistautumaha koiratanssireeneihi. Ensimmäisihi ryhmäreeneihi sit kevääj jälkkee. Ehtisi pikkase aikkaa oleen koneel, et sain kuvii laitettuu ettippäi, mut täält o jonkim matkaa reenipaikkaha, ni ajois tarvis lähtee.


Palkintonamit (viipaloituu lauantaimakkaraa täl kerttaa) lootaha, vet pulloho, harjotuspanta ja -remmi, turvavaljaat... Mimi ol vähä ihmeissäs, ku jätin antamat iltapäiväruuvan, vaiks Kissil ja Kyöstil annonki. Sit laiti autoon pyyhkeen istuimen suajaks, ku Mimilt lähtee karvaa oikkee vaa kunnol, ku jännittää autos (ei iha menny noi, ku tosa kuvas). Sit heiti talouspaperitötteröt toisil, otin Mimin mukkaa, tehtii piän pissilenkki vaa enste, ennenku laiti Mimin valjaisii kii.

Sit kiiruul lährettii ajamaa pörryyttämää pikkuteit. Raktoreit ja niittokoneit nyssit tuntuu oleva joka mutkan takan, ettei mittää kovi uskaltanu ajellakkaa. Olttii silti paikal pikkase etuajas, et ehri hyvi kipast mettäm pualelt. Mimil ku voi pikkase men vatta sekasi tost autoilust ain välil, ni ei ainaskaa ripuloi sit sisäl. Ny ei kyl tullu mittää muut ku pisui.

Alkuverryttelyks tehtii sivul kulkemist, enste vasemmal pualel, alottae hitaast vauhrist ja sit nopeuttae. Palkka pysähryttäes ja sit käännyttii toisee suuntaa ja sit Mimi oikkial pualel. Tää om paljo vaikkiamppaa Mimil, ku me muute AIN kuljetaa nii, et koirat om mun vasemmal pualel, ajoteit ku mennää lenkeil lähinnä. Pitää tätä seuraamistki ottaa enempi harjotteluhu täsä, kyl se nii nihkeest sujuu, varsinki hitaammal vauhril.

Tämäj jälkke tultti autol kattomaa kelloo, ja sit se ol jo pikkase yli meijä ryhmäreenie sovitun alkamisajan. Mää miätin, et emmää kyl ruppee orottamaa, et pääseeks sisäl vai ei, vaa rupesin siin pihal sit mahrollisimma kävyttömäs (mäntypihaa) paikas harjottelemaa Mimin kans. Just ollaa näit normaaliliikkeit käyty läpi, ni nymmää meinasi siv vaa uusimppii kokeil. Häiriön siint men ohitte kaks koiranulkoiluttajaaki. Mä pirin Mimil remmii roikkumas, et siit saa kii tarvittaes, mut ei Mimil ollu aikomustakaa lähtee minnekkää.

Tehtii selkähyppyi, nousui, laskui, ryämimist ja kurkkimist. Noi selkähypyt ny tuntusiva oleva viäläki nii mahottoman kivoi, et ain yhre hypyj jälkke mun pit nostaa selkää vähä pystyy, ettei oltais jääty "jumii" tähä liikkeesee...

Sit kello oliki jo kakskyt yli, eikä kettää ollu viäl tullu paikal. Me olttii Mimin kans reenattu kahrestas jo yhtjaksosest pualise tunttii, ni päätin, et lähretää kottii. Ku oltais tää tiäretty, ni oltais tiätty voitu harjotel kotipihalki ja säästetty pensarahat, mut ei voi mittää. Hyvät reenit ol kummiski - ja ainaki tul harjottelttuu uures paikas, et kyl siit ain hyätyy o.