Ny ol kyl sellane viikolloppu, et meijä perhe o ollu iha hajallas täs ympär ämpär. Mä olin yät Hesas ja lährin sit sin reissul jo eile aamul. Tul tavattuu ihanii ihmissii, viätettyy vallatont aikkaa ja yäkyläilin Espoos oikke rakastettavan ystävän luana. Hän jopa valvo yäl, ja tul vastaha pysäkil, et pääsin Helsinkist oikkial bussil peril saak. Superkiitokset hänel majotuksest ja avust! Aika kulus iha siivil. Sit sain viäl kyyrin iha kotiovel saak toiselt upeelt ystäväperheelt, vaiks joutusiva tekemää melkose mutkan matkaha sen takkii. Suurkiitos heil!

Poik ol yäkyläs kaveris luan ja isäntä läht Vaasas käymähä. Tyttö sentäs ol sit koko aik koton.

Kottitultua mä tei sit pikase lenki koiritte kans - ja tul tosiaa huamattuu, et ei ollu isäntäkää sit viäl lumikolaa löytäny, ku pihal ol melkke viire senti paksune painava, märkä lumiloskakerros. Nii, ja meijä hiano suajakatoski ol sit yän lumisateis vihrosta viimei romahtanu - lumen paino ol tälkertta sit liikka. Ol kuulemma tarkistanu, et mopo ov viäl kunnos... Juu, mut lenki jälkke koiril ruakka ja sit taas jatkettii matkaa synttäreil Raisioho. Vähä alkuperäsest suunnitellust aikataulust myähästyttii, mut ei kovast paljo senttä. Onneks ei ollukkaa mikkää minuuttiaikataulu. =o) Kivaa ol siäläki - ja taas aika vaa humpsaht ettippäi.

Illal taas lenkkii vuaros ja ny näyttää silt, et pikkane pakkane siält ainaski olis yäks tulos, ku o loska alkanu kohmettumaha. Saa nähr, kuis liukast huame o. Onneks ei tartte het aamust lähtee liikkeel mihinkää.

Ja kissakki sit sen tervetuloriamuilu jälkke rauhottusiva nukkumaha taas...

Hyvää yät ja kauniit unii!