Vihronki kuvii, ku sain tytölt kameran takasi, ku kaverit lähtivä koteihis. Hyvi oliva kuulemma nukkunu teltas, ei ollu tullu kylmä, eikä itikakkaa kiusannu.

Susu meil viattomast keikistelee ja mouruskelee, niinku ennenki. Vapaurest ei tainnu sentää mittää seurat - näil näkymi. Samal innol ov viäl ain lenkeil mukkaa pyytämäs ja seuraa valjait tarkkaa, jos otetaa se oma esil. Sit tiätää, et pääsee koirie seuraks. On sitä kyl vähä välii "heränny" täsä päiväm mittaa kattomaa, et misä Susu o, ettei ol taas jostai ulos pujahtanu, mut ain o lähettyvilt löytyny ja silmät killilläs tuijottelee takas ain, et mitä sää ny mua koko aja kutsut?

Mä lupasin niit pallokuvii (ja Kyöstin palloleikkii, mut vireo saa orottaa viäl parempaa aikaa, et suastuu menemää linjoi pitki ettippäi) ja täsä niit sit o. Jottai halpispalloi nää meijä ny ol ja pualet pamahti jo samantein suuhu, ku niit puhaltelin. Saatii silti iha riittäväst palleroi lattioil pyärimähä - ja poika puhaltel siv viäl pikkase lissää myähemmi.

Koirat tekivä palloje keskel omii polkujas ja välil sit pallotteliva joillaki. Jostai syyst Mimi ja Kissi jättivä värilliset pallot kaik rauhaha, mut valkoste kans välil leikkivä.

Kyösti taas katto ensalkuu, et kaikkeist isoimma oli kivoimpii, mukku huamas, et ne puhkes helpost, ni sit siirty niihi kaikkeist piänimppii.

Palloi siis riittää viäläki iha mahrottomaste.

Sit pit välil toimii vähä välieselvittelijän oikkee rakkail ihmisil, jokka vaa eivä saa asioitas yhres järjestymähä. Valtavaa aaltoliiket koko elämä; välil ollaa nii rakastuneit ja nautitaa yhresolost ja sit tovim pääst ei voira toissii siätääkkää. Mä en ny suastunu sanomaa juut, enkä jaat, vaa nappasi toisen kyytihi meil rauhottumaha ja ku ruvettii ruakkaa tekemähä myähemmi, hain toisenki meil syämää. Maailmaa ei parannettu, eikä sitä oikeest siin kunnos olis voinu tehräkkää. Sit molemma halusiva kottii ja lupasiva, etteivä ruppee enää asiaa puimaha ennenku ova siin kunnos, et oikeest tiätävä, mitä sanova ja muistavakki sev viäl myähemmi. Siinvaihees mä olen taas valmis olemaan tuken ja turvan, jos mua vaa pyyretää. Toissii ku ei voi auttaa ajattelemaha, saatika toimimaha, eri taval, vaiks kui haluais, jolleivä he itte ol siihe valmiit ja haluu muutost. Ei voikku toivoo, et oikeest pystyvä käsittelemähä asiat puhkipoikki. Se vaa o kovi vaikeet ilma ulkopualist apuu ja sitä eivät taas oikkee ol valmiit ottamaa vastaa. Surullist seurat viärest, ku tuntuu, et asiat mutkistuvav vaa, eikä voi oikeest tehrä mittää käytännö asioit auttaaksee toissii. Syrämestän toivon - niinku oon ain toivonu - et asiat kääntyisivä parhain päin, viäläki!