Enhä mää malta pitkään ol kertomat, mitä viikolloppun tapahtu. Pitäs kyl pyykkii pest ja kaikkee muut puuhat ja vähä töitäki tehr, mut nää asiat ny pyärivä pääs, et antaa sit tul vaa...

Kipasiv viämäs perjantai-illal Mimin ja Kissin sit ton siskol hoitto. Lähtiväkki sit lenkil siin samal, ku mä lährin jatkamaha asioitte hoitamissii (kaupas käymäs ja sen sellassii). Koton olin jo vähäse pakkaamissii alottanukki, ja siv viäl jatkoin. Viimissii vail jäi aamuks (hammasharjat ja tollassii). Koko erelline viikko ollaa maronlukkuu nuarisol piretty (ei mittää bileit, Kyösti hoiretaa, lenkil käyrää, ruakkaa syärää, nätist ollaa...) ja silti viäl ennenku aamul liikkeel lährettii, ni herätettii muksut siks aikkaa, et kysyttii, mitä ollaa viikon aikan meijä poissaolost puhuttu. Siältähä ne asiat tul ku tykin suust ja jatkova sit taas nukkumistas.

Ajettii bussin lähtöpaikal ja siäl oliki bussi jo orottamas. Ihmeteltiinki, et kuis se ny näi aikasi, ku viimeks ol melkose viime tipas, mut hyvä vaa, et pääsee lämpimähä - ja meijä tarttee ain ol ajois, et saaraa etupenkki, ku mul tulee helpost autos paha olo, jollem mää nää ettee ulos. No, bussikuski tul meit jo vastaha ja kiusottel, et jahas jahas, meki sit ollaa Jyväskylähä menos vai... Eiku ei, mut Helsinkkii - nauro siv vaa, et no juu, sit ootte oikkees paikas. Mut ku päästii bussihi sisäl, saattiinki huamat, et se ei sittenkäs ollu meijäm bussi ja jouruttii pyytämähä kuskii taas hakemaha ne laukut siält alhaal takasi - meinattii, et jos me sittenkis lähretää sin Jyväskylähä.

Kylmä ku ol, ni mentti sit autoho istumaha ja siin sit alko pikkuhiljaa väkkee tulemaha ympäril ja lopultas bussiki tul paikal, vaiks se menki vähä väärähä paikkaha meit orottamaha. Kipitettii sin sit varovaste, ku jalkkäytävä ol iha jääs ja siin sit isoi sorakikkaroit pääl, mikkä vaa pyäri kenkie al. Onneks mä olin matkakenkiks varannu iha kunnon pakkassaappaat ja otim mukkaha sit sisäkenkät erikses. Päästii bussihi ja matka alko iloses puheensorinas kohti Hesaa. Välil sato vet, välil ränttää - autoiki ol tiäm piantareel humpsahtanu ja niit siält sit ol hinausautoi poimimas - kamala keli siis. Mut matka men noppiast. Käytti heittämäs matkalaukut hotellin aulan säilytystilaha, ku bussi läht tekemähä toist keikkaa, ja siält sit mentti Finlanriatalol. Ehtisi vaihtamaha kenkät sit siin hotellil, eikä tarvinnu sitä kenkäpussii kantaa mukan lainkka. Takit narikkaha ja sit yritettii saar porukkaa kokkoo, mut ol se vaa vaikeet siäl ihmispaljoures. Piänemmäl porukal siäl kuljettii omii polkui ja löyrettii ittellemme paikat.

Ol asiaa, ol palkintojej jakkoo, piänt leikkii (tosin just kaffeajal, ku väki orotti jo taukoo siiv vaihees) ja saattiiha me sit sitä kaffetki suklaaleivoksen kera. Ku oltti aamust aikasest liikentees ja vaiks oltti syäty matkal ison sämpylän, ni kyl alko kahrelt olemaha jo melkone nälkä. Ei se leivos sitä mihinkää pahemmi viäny, vaiks vattam murina ny asettuski vähäks aikka. Yritin siin kaikes hälinäs ja touhus tavat yht tuttavaaki, mut kyl meil koko aik men asiat sillee ristihi, ettei vaa nähty. Vanhoiki tuttui tul tavattuu iha sillee yllättäi, mikä ol kiva juttu! Ja täyty tiätty välil soitel kotti ja kuullostel, millast meininkii siäl o. Sekää ei ollu mikkää helppo homma löytää sellast rauhallisemppaa paikka, et kuulee jottai, ku taukoaikoin ol tiätty kaik ihmiset liikentees, eiväkkä tiätenkää mittää hiljast sakkii ollu. =o)

Viäl ol takkie haku narikast, pukemine, bussil menoo, mikä vei sit hotellil, kirjauruttii hurjas ruuhkas sisäl, haettii matkalaukut säilytyksest ja pistettii vilinäks. Mä vaihron vaatteet, korut ja meikin ja isäntä läht hakemaha jottai ruakka. Tul sit kebabkeppujen kans huaneesee vähä ajam pääst. Eka pulma ol siin, ku ruaka ol sirottu talousnarul tiukkaha pakettihi, et mites me päästää ruakkaa käsiks, ku ei meil mittää saksii mukan ollu. Onneks ne rasiat sit lopult antova tarpeeks myäre, et saattii naru ympärilt poijes ja paketti auk. Sit seuraava onkelma: paketis ei ollu mukan kaffeleit lainkka. Jee! Mul ol jo iltapuku pääl ja pakkelit naamas, mut eiku sormines syämähä vaa. Ol muute "miälenkiintost" syär salaattii ja salaattikastiket, kebablihaa ja mausteissi ranskiksii sormil suttaamat. Ja ku kiirekki viäl ol, ni meinas ol pikkase haipakkaa. Ja annos ol nii iso, ettemmää lopultas jaksanu sitä sit kaikkee syäräkkää, eikä eres miäs-kulta syäny loppui, niinku yleensä. Mut tulipa hyvä olo, ku sai murunaa vattan al!

Seuraavaks kokoonnuttii piiriedustajan huaneesee, mis oliki sit tätä märemppä tarjottavaa enemmänki ja jottai hyvää sualast palaa. Hianoi klänninkei kaikil ja miähekki upeit puvuissas - ol kyl komeet sit lähtee siält yhres taas bussii orottamaha, et päästää Kaapelitehtaal, mis iltajuhla pirettii. Siin vaihees saattii kuul, ettei bussi tulekkaa, ku siit ol menny kytkin rikki ja lopultas sit menttii pikkubussil ussemmas eräs. Oltti siäl merer rannal orottamas pakkases ja kovas tuulen tuiverrukses varmaste jottai viistoist-kakskyt minuuttii, ennenku meijät päästettii sisäl. Siäl ol meijä jälkke viäl valla hurjast paljo ihmissii orottamas omaa vuaroas. Narikka ei oikkee vetäny tarpeeks noppiast. Ikävä ol siäl kylmäs joutuu orottamaha. Siit tul vähäse miinust järjestäjil, väkimäärä ku ol kuitenski jo etukättee tiaros. Vihroste ku sisäl päästii, ni taas yritettii tehr tärskyi tuttavan kans. Hän tuntus oleva iha sen tilan toises pääs ja meijä yritys ol orottaa muit vähä aikka, et oltais pysytty enempi yhres koos.

Lopultas sit ohjelma alko, eikä viäl kettää omast porukast ollu näkyny, ni livahrettii sit ettippäi, et meki nähräis jottai ja huamattiinki, et siäl erespäi ol hyvinki tilaa. Viästiteltii asiast sit omal porukal, et jos tulisiva kans sin sikku ehtivä ja lopultas sit kohrattiinki. Ja näimpähä tän tuttavanki sikku siäl toissii orotettii! Kiva ol, ku vihrost sit seki onnistu. Ol meinaa pikkane väkimäärä paikal - ja meno sem mukane.

Taas tul asiaa, viihret ja palkintoje jakkoo. Syätti ja juatti ja pirettii hauskaa. Sit jossaiv välis tul tiätty kiirus kipast naistehuanees ja kaverin kans sit sin yhres lährettii. Hyvä oliki, et ol seuraa, ku jonottamises tais men kevyest sellane pualtuntine. Laval alko palkitsemissii tulemaha ja Marco Bjurström juantajan selitti, et mennää palkintojejako vauhril läpitte, et jokane kipittää sit het oman nimen kuultuas juaksujalkkaa laval - tai hän itte pittää kaik palkinnot. Sevverti ol jo iso kupla ottas, et sanosi kaveril, et vaiks ny kuulisisi oman nimen, ni en takuul lähtis mihinkää, ku olttii päästy jonos jo melkkest ovel saak. Ja lisäsi sit, et onneks ei ol mittää mahiksiikaa, eikä paineit siihe suuntaha. Päästii lopult bajamajaha ja ol muute miälenkiintone kokemus iltaklänninkis... Vaiks ol se koppi kyl iha siisti - ainaski viäl siihe aikka.

Sit iski kiirus. Puhelin alkos soimaha laukus, mä oli just pumppaamas pönttöö ja simmää kuulin ku mum piirierustaja huutaa oven ulkopualel mua oikke vaa kovi ja isos häräs. Mä oliv varma, et ny o isännäl sattunu jottai, enkä ehtiny puhelimehe vastat, ku mua kärest viättii ettippäi, et "laval, laval!!!" Täh! - Mum pitää pest käret enste! - Ei mittää kässii ny pest, ku ny juastaa! Ja me kyl sit juastiinki! Mut arvatkaas oliks meittii ny enää orotettu? Ei tiätenkää, ku jo matka huussist laval ol pitkä ja ohjelma ol jatkunu, niinku ol suunniteltukki. Sit sin tul jo aluejohtajaki, et kyl sun täytyy laval men ja lava-assistentti sit meinas, et ei hän voi luvat mittää, mut orottakaa siin. Mä vähä, et ei mul kyl mittää kamalaa hinkuu ol laval men, mut he olivaj jo ku maans myyneet. Sillai kehtaa istuu pyntyl, ku kaivataa laval. Ei voi ol tot! Kukkaa ei ollu kellekkää mittää varotust antanu...

Aikas ku palkintojej jako ol menny ettippäi, sai lava-assistentti sit kiinnitettyy juantajan huamion ja hupskeikkaa, siäl sitä sit olttii yksi laval, mattimyähäsen, kättelemäs ja halailemas tärkkei ihmissii - ja mää osasiv vaa ajatel siinkohtaa, et mä en eres kässii vessas ehtiny pesemähä. Voi kääk! Mul tul pulloo, plakaattii ja pukettii kättehe ja sim mut ohjattii poijes lavalt. Iha pökerryksis men koko juttu. Ja voi, ku sim mää viäl halasi mun aluejohtajaa siin, ni enks mää sit törmänny sen taulun kans yhtee tarjoilijaha, joka tul siät verhon takkaa yhtäkkii - hyvä ettei pahast osunu. Pelästysin kyl. Sim mää yriti löytää isäntää siält väkipaljourest taas, mut hän sit löysiki mut ja tul isost halimaha, silmät kiilue. Voi mahoton! Ja siin vast oikkiast tul kattottuu, et mitä mul ol kättee lykätty: Shampanjaa, taulu ensmäsest sijast rekrytoinnis, korurasioit ja vip-passi! Vau! Sit pit käyr viäl halimas muut porukkaa ja käytti viämäs palkinnot narikkaha. Vip-passin tiätty laiton kaulaha. Mut ne käret mun ol pakko käyr kans siin pesemäs - vihrov viimei. Käytti sit loppuaikan ain välil vip-pualel hakemas juatavaa ja ihailtii esityksii, ku se ol nii hyväs paikas lähel lavaa.

Hianoi esityksii oliki! Tul otettuu 1144 kuvaa, pari vireom pätkää ja siv viäl kännykäl jokune, mut "jostai kumman syyst" 90% kuvist o hurjan epätarkkoi. No, tairekuvii tul! Illal sit vähä enne ku ohjelma ol loppumas, lährettii taksii ettimähä ja osuttiinki oikkiaa aikkaa, ku ei kauaa jouruttu orottamaha, mut meijän taakse tul jo hirmust jonoo. Taksei onneks liikku tasasee tahtihi koko aik.

Täsä viäl erikses nämä lavalt tuarut - shampanjapullo unohtus laittaa mukkaa, mut seki ov viäl tallel!

Aamul ol sellane olo, et jottai o tullu illal otettuu ja pään sisäl paukuttel jonku vasara. Yritin nukkuu pitkää, mut ei meinannu enää uni tul, vaiks mitä tek. Väsyny, mut silti valvotutti. Isäntä siin vaa kuarsas viäres, minkä ehti, ei ollu unen saamises mittää vaikeuksii. Mut käytti me sit aamiaisel ja olipas siälläki väkkee! Löyrettii oman porukan pöytäki sopivaste ja hyvää tek sämpylät, pekoni ja tuaremehu. Siv viäl ehrittii huaneesee pikkasel pikatirsal. Aurinko rupes paistamaha ja alko olemaha vähä liija valosaa, et mä olisisi osannu nukkuu, mut kyl mää sit varmaa jonku varti sain nukuttuu. Tavarat laukkuhu ja tsekkaamaa ulos ittemme. Olttii sit ajois orottamas muit aulas. Miätittii, et milläs bussil nyssit mennää, ku ol kytkin menny rikki, et saaks niit korjattuu viikolloppun lainkka. Mut siält se bussi sit tul, enkä tiär sannoo, oliks se sama vai eri. Kuski ol eri ainaski. Ol kyl väki jostai syyst paljo hiljasemppaa täsä kotimatkal, ittekki tul nuakuttuu vaa pääasias. Ja kyl se matka sit lopultas aika noppiast meniki, vaiks kerra vähä kuski eksyilki.

Auto pit kaivaa lume alt essii, mut onneks o ollu sevverti tuulisel paikal, et lunt ol kertyny oikkiastas vaa tuulilasin ja takalasin ette. Sit käytti koirat hakemas siskolt - eli oikke hurjast kiitoksii hyväst hoirost heil! - ja siirryttii sit veljen tykö synttäreit viättämähä. Taas sit syätti herkkui ja siält siv vast koirie kans päästii kotti lähtemähä - kello olki jo aika pitkäl ehtiny sunnuntait täsä vaihees.

Kottitulles Kyösti ol Mustiksen kans vastas meit, ku siält pihalt lumen keskelt tultti. Talo ol pystys, eikä mikkää paikka rikki. Muksut oliva molemma omis huaneis, eiväkkä eres huamannu ku me tultti. Kyösti ol kyl ollu vähä poijes tolaltas, ku oltti hänet kotti jätetty ja osa kavereistki teil tiätymättömil, ni lätäköit ol ilmestyny taas nurkkihi, et pit enstöikseen luutut lattioit. Reppana! Kattos varmaste, et ny o lauma hänet hyljänny, vaiks tuttu paikka ja tuttui ihmissiiki ol kyl koton.

Sit ol kiire selvitel koiratanssiasioit, ku tarkotus ol viäl men myähäsemppä yhteistreenihi seittemält, mut sit selviski, et ne olisivakki ollu 17-18, ja me oltti vast kuurej jälkke koton. No, siin sit tyhjennettii laukkuu ja selvitettii kuulumissii muksuje kans ja vähäse tein lumitöit pihalki lappiol, ku terassi ja piha ol iha lumes. Sit ol jo alkanukki tää uus Hurtta & Stara -ohjelma, mitä sit rupesin kattomaha. Iha hianoi suarituksii kyl kaik saiva, vaiks viikko vaa o ollu harjotteluaikaa. Olis kiva kattoo tätä enemmänki, mut ens viikol olis iha pakko käyr treeneis, ku täsä ei ol enää ku se viikolloppu ennen kisoi.

Simmää aloinki jo olemaha iha valmis peito al. Susu nukku muns kii koko yän. Osan aikaa peitom pääl ja osaks siäl sisäl. Mustis taas lämmit muv varpait. Ol se vaa kiva omas sänkys taas nukkuu - sai kunnol nukuttuukki! Kiva reissu, mut kiva se o ol kotonaki!