Nymmää tunnustan. Mää oon tullu vanhaks. Heh! Just mää jollekkulle sanosisin (tai siis kirjotin), ettei mee viäl täsä iäs vanhoi olla, mut nyy iski...


Em meinaa meinannu pääst aamukaffel tänäpe lainkka, ku ol niska nii jumis. Hitsit, et pit aamuyäl tippa linssis noust sänkyst ylös - reuna yli liukumal, pääst kii pitäe - ku tuntu, ettei niska kannattanu yhtää. Sattu nii p...kl! Ei ol tällastkaa enne joutunu kokemaa. Het tul iso sääli kaikkii niit kohtaa, jokka joka aamu joutuva tällettestee heräämähä. Voi elämä!

Seinist kii pirelle kampesin itteni alakerttaha, laiti särkygeelii kipukohtaha, otin särkylääkkeen ja kömmin takasi sänkyhy. Pitkän aikaa ettisin sopivaisint asentoo, misä kipuu ei tuntunu nii kovaste ja ku lääkkeet alko vaikuttamaha, nukahrin. Koirat eivä lotkauttanu korviaskaa, ja kissakki vaa siirtyvä sänkys mum pualelt isännäm pualel täsä keikaukses. Sikku mää heräsin - taas kipuhu - kello ol jo pual kymmene! Hui!

Onneks ei koiruuksil näyttäny siltikää mikkää hurja kiirus oleva lenkil. Olivav vaa ilossii, ku mää heräsin. En tiär, onks Mimi käyny välil kurkkimas kopin ulkopualel, mut Kissi ei ainaskaa, ku ol kopissas viäl - Kissi ku ei pääse enää takasi ilma oven avaamist koppiis, jos siält poijes lähtee.

Noh. Tää särky alko siit mun nuatiotouhuist viime viikol, ku kantelin erinäissii painavii ja epämääräsem muatossii juttui sinne poltettavaks. Oon jotenki nyrjäyttäny siin touhus varmaa. Ei se kyl näi paha ollu, mut nyy tuntuu, et pakko vissii käyr näyttämäs lääkäril, ku ei pääse liikkumaa. Käsi sentäs toimii, kunha en olkapäät äkkiseltää liikut. Noh! Eiköhä tää täst...

Nyy sit sin aamukaffel (heh - ei ol tähä aikaa mont kerttaa aamiaisel ollukkaa)!