Mistähä nää kaik taikauskoasiat oikee juantaa juures? Mä heräsi miättimä tätä täs, ku istusi koneel ja yhtäkki tuntu, et joku olis kävelly ohi - tul sellanen tuulenvire - ja kaik mu karva nousiva pystyhy. Ei ollu kiva tunne! Ol pakko varmistuu, et akkuna ol kii, ettei se ollu ulkotuuli. Ei ollu...

Uskaltaaks tätä tänne laittakka (vaik sillee taikauskoseks en tunnustaurukkaa), ku muisti, et mummu (äirin äiti) viäl eläessäs vastaavas tilantees sano, et mä käveli sillo jonku haurampääl, ku tul vastaava tilanne sillo pikkusempana vastaha. Se, mitä se sit tarkotta, onki iso kysymysmerkki. En hämmästykseltäni osannu kyssy lissä ja sit mä en enää muistanu. Mä en muist et mittää erikoisemppa olis tapahtunu sen jälkke ainaska, mut se vähä inhottava pelottava tunne siit jäi pitkäks aikka - ja näköjäst en ol sitä viäläkä sit kokonas unohtanu.

Onha sitä paljo muitki tällassi: ei saa kätellä ristii; täytyy toivoo, et siin mustannäköses kissas, mikä viuhahti eres tiän yli, olis ollu eres jottai valkost; hammasunet tiätävä ain jottai ikävyyksii jollekki...

Kukaha nämä kaik o saanu aikaseks, et niit aika monekki samal taval ajatteleva?