Voiha mahoton, mikä yä! Mimin vilkkuluami on asettunu sentäs taas paikoilles, mut silmä valuu pahast viäl. Ei olla voitu siis pahemmi harjotel, hyppyi tehres se o suur riski, et tulee esil uurestas. Kissin kans tein piänii pätkii, vähä erillaisis järjestyksis, eri liikkeit ja siin se o.

Yäl simmää heräsi, ku Susu ol tullu mun kainaloho nukkumaha peiton al, käyttäe mun käsivart tyynyn, enkä mä sit raaskinu liikahtaakkaa. Lähdin tekemähä miälikuvaharjotteluu, ny tiätty ilmam musiikkii, ku ei keskel yät olis voinu laittaa sitä soimaankaa, vaik Susu olis ollu muual. Jumankek, et alkoki perhossii pyärimää vattas - lopultas mun ol iha pakko noust ja käyr vessas. Ny alkka paineet kasaantuu sitä huamist kisaa ajatelle. Huh-huh!

Nykku Kissiki o alo-luakas, ni paineet kasvovav vaa. Siäl Noviisis ei olisisis ollu iha niim paljo vaatimuksii viäl - ja Kissi ku oj jääny vähä "toisarvoseks" täsä harjotteluski, ku mum muistis ei yksinkertasest pysy kaht kunnollist eri ohjelmaa yhtaikasest. Nykki ojjo tarppeeks miättimist, et mitä liikkeit kummallekki mä olen ajatellu koko esityksehe. Tiätyst mä sotken liikkeet siäl sit kisois iha kokonaa...

Et tätä se "leikkimiäline" kisailu sit o. Mittää en ossaa ottaa kevyest, vaa täytyy kaikkes yrittää ja sit harmittaa, ku tiätää jo, ettei ol pystyny tekemähä sitä mitä olisis pitäny pystyy ja ehtii. No, saan mä siäl seurat paljo muittenki esityksii kuitenki, ettei onneks vaa omaa suaritust. Mut osaanks mä niistäkää kunnol nauttii nykku Kissi on sit viimises esitysvuaros, sen luakav vaihron takii. Jännittää se sit koko kisoje aja.

Ihanaa, et tänäpe oj jottai muutaki miätittävää ja puuhattavaa, ni josko näät perhoset viäl ehtis asettumaha... Tällasis aamumiätteis tänäpe.