Kyllästysin taas noihi Kissin ruskeisii tassuihi ja mahanalusee. Sevverti o aikaa viimesest pesust, et taas uskalsin siihe puuhaha ryhtyy. Ku täytyy ain miättii, ettei ol liija tiheestikkää näit pesui (ihon kuivumise ja ärtymise estämiseks siis - sikaripunkit).

Ny sattus vaa olemaa nii jännät paikat pesuhuanees, ku olin laittanu pesukoneen ja kuivausrummunki pyärimähä, mikkä normaalist ova ollu hiljaa, ku ollaa kylpyilty Kissin kans. Kuivausrummun sain äkkii hiljaseks avaamal sen luukun - seku jatkaa ohjelmaa siit, mihi se o jääny. Pesukonet sit taas ei niiv vaa keskeytettykkää.

Nii kaua, ku mä olin Kissii vaahrottamas tai levittämäs aineit, men kaik viäl iha hyvi, mut het ku mä nousi vähä ylös (hoitoaineev vaikuttamise ajaks esimerkiks), alko Kissi tutist ja tärist - ja lämpöö ol kyl tarppeeks, meijä kuumakalle ei hevil palele. Pelkäs sitä lutraust, mitä pesukone siin viäres pit, reppana! Laskeurusi sit itte kyykkyvilttes siihe Kissiv viärehe ja "muka" levittelin aineit taas lissää, ni sit ol hyvä taas. Täytyyki ens kerral ol täsä pikkase hualellisemp ja antaa koneitte tehr omat hommas iha rauhas, ennenko itte tunkee samaa pikkasee koppii Kissin kans.

Mut kyllähä tul vatta ja tassut valkosiks taas! Uni maitto kummast tän pesu- ja kuivausrumban jälkke.