Ei tual paahtees tosiaankaa pysty mittää tekemää. 29 astet varjos alkaa olemaa iha jo liikaa - tai no, mulle on se 20 astettaki liikaa, jos porottaa suaraa pilvettömält taivaalt. Ny tuntuu, ettei tual pihal saa eres kunnol henkee.

Terassil kävin sev verti, et kastelin kukat ja otin muutama valokuvan - viäläki naama kuumottaa...

Kalusteet ja kukkasekki vaihtava ahkerast paikkaa rempan tiält. Tämä ihanuus om mun vanhempien tytöl rippituliaisiks hamkkima. Kovast yritän, et se pysyis henkis. Se ol meil tulles iha täyn nuppui ja ny niit o ruvennu aukeemaa.

En ol pitäny pehmusteit ny pihal, ettei ne men rikki täsä touhutes, mut eipä siäl olis jaksanu pahemmi oleskellakkaa. Koko terassi o iha pölym peitos.

Niinku nää tomaatikki. Ovam muute iha järkkyi juappoi. Ei ol lainkkaa liikka, vaiks nelisen kertta päiväs kastelen, vähä ajam pääst multa on taas kuivaa...

Puitaki käytti hakemas. Iso pino, mikä ei mahru vajaha enää. Täsä saava aurinkos kuivat rauhas ja sit sarepäiviks veretää muavi pääl (jos muistetaa).

Ja nyy orotetaav vaa, et aurinko menis mettän taa, et pääsis oikeest tekemää jottai. Miks ne sateet ny tuntuva ain meijät kiärtävän, me tarttittais vet ja viilennyst!