Ei se nii helppoo ookku elokuvis. Kyöstin perhe sit päässykkää tulemaa tänäpe, et oltais vihrost lyäty homma lukkoho. Ei muute, mut täs ovviäl nii syrän syrjälläs, jollei täst hommast sittenkäst tuu mittää, ku Kyösti ei oo virallisest meijä. En haluais millää enää luapuukkaa täst herrast.

920857.jpg

Olemmää sevverta joutunu lemmikeist luapumaha, vaiks onneks vaa vanhuuren takkii taivasten valtakuntaha astumisen tiimoilt, ni tiärän kyl, kui vaikkiaa se o omaa murust antta poijes. Ei ol helppoo. Vaiks ny ei lopullist luapumist senttäs tartte tehräkkää, ku pääsee kyl moikkaamaa, ku silt tuntuu, mut kuiteski. Kyllähä se elämäst yks iso olennaine ja tärkkiä asia o poijes, ku ei pyäri jalois niinku enne, eikä tul kerjämähä herkkui eikä pyyr ulos pääst. Mut silti mää toivon, et Kyöstil iha oikeest ojjo uus ikioma pysyvä koti - loppuelämäkses!

Tehtii täsä pitkä iltalenkki, vähä reilu tunti men ja ny tul pitkäst, pitkäst aikka mont koiraa vastaha. Pari iha uut tuttavuut ja sit yks vanha tuttuki. Valla hianost tää kolmikko ol haukkumat ja vaan tän tutun kohral Mimi sit halus väkisi moikat lähemppä, mut vikinä ja veto riitti, ettei lähteny räksyttämä senttä. Iha ol hiano kävely. Koirat kulkiva nätist ja keliki suasi. Liivit laito, ku en tiänny onks takasitulles jo pimiää, ja kylhä se sit alkoki hämärtymähä. Valla upee syysilta!